Painonvetoa ja voimaa

   Olin viime viikonlopulla elämäni toisissa voimanostokisoissa, Paimio Power Weekendissä. Koska pidin syömisestä kevään ja kesän aikana turhankin paljon ja treenimotivaatio oli täysin hukassa, kohotin painoani melkoisesti... Joten, painonvetoa kisoihin it is! Vaatteet päällä saunomista, aineenvaihduntaa kiihdyttävää ruokaa, paljon vettä ja kaikkea siltä väliltä. Punnitus oli lauantai aamuna klo:11.00. Perjantain illalla kävin kotona vaa'alla ja se näytti sen verran suurta lukemaa vielä että päätin mennä ylempään painoluokkaan nostamaan. Alkuperäisesti sarjan piti olla 67,5kg mutta liiankin suurena ruuan ystävänä jouduin tyytymään 75kg:n painoluokkaan. Lauantain aamupäivällä kisapuntari näytti 71,4kg. Eipä se paino lopputulosta haitannut, otin elämäni ensimmäistä kertaa sunnuntaina, omana nostopäivänäni, painoluokkani avoimen naisten kultaa :-)
   Painonveto on siitä mielenkiintoista, että toisille riittää vähempi saunominen ja muu "extreemeily" ja toiset tarvitsevat kaiken avun. Itse kuulun puoleen väliin tuota. Alussa lähtee helposti painoa kun nesteet poistuvat, jopa nelisen kiloa viikkoon. Sitten se jämähtää ja siinä pysyy. Kunnes lähtee taas laskemaan, hyvin HYVIN hitaasti... Ruokani koostui viimeisinä päivinä pääasiassa kurkusta, munista sekä maustamattomasta kanasta. Suolattomana tietysti. Suola kerää nesteitä ja sitähän me emme halua lähellä kisaa. Ihan viimeisinä päivinä söin hieman rasvaakin jo, mutta sekin oli alkudieetissä poissa laskuista. Mikäli olisin noudattanut täysin syömisrutiinia, olisin päässyt omaan painoluokkaani helposti. Mutta kuten sanoin, syöminen on välillä turhankin kivaa... :-D
   Koko kisaviikonloppu oli ihan huikea! Ihan mieletön työ Kalle-Eemeli Ylitalo-Jamesilta pistää moinen tapahtuma pystyyn ensikertaa, unohtamatta hänen vaimonsa Emma Ylitalo-Jamesin varmasti korvaamatonta kokemusta ja neuvoja Kallelle. Kiitos molemmille! Ja kiitos kanssakisaajille, järjestelyissä auttaneille ja eritoten yleisölle! Itse muissakin lajeissa kisanneena tiedän että tuollainen yhteishenki on korvaamatonta ensikertaa kisaaville. Täysin ensikertalaisia sekä voimanostokisoissa että kisaamisessa yleensä, oli sunnuntaina todella monta. Ei sillä, etteikö lukkopainitatamin tai nyrkkeilykehänkin ulkopuolelta kannustushuutoja joka ikinen kerta kuuluisi, mutta voimanostossa kaikki huutavat tiukan paikan tullen "Tulee, tulee! Kyllä se sieltä nousee prkl!". Vaikka kisataan periaatteesta toisiakin vastaan, siellä ei buuata, ei kuule noston aikana "Ei sillä oo mitään saumaa suhun" tai muuta vastaavaa.
   Kisatulokseni (yhteistulos) jäi 10kg:n päähän tavoitteesta mutta silti se parani edellisestä 12,5kg mikä on kyllä ihan ok omasta mielestäni. Sain myös kehuja asenteestani ja kisanostoista yleensäkin, joten kaikin puolin voin olla tyytyväinen. Kyykky tulokseksi jäi 85kg (92,5kg ei noussut, paineet ei lähtivät selästä kesken noston), penkkitulos oli 47,5kg (52,5kg oli yksinkertaisesti liikaa) ja mavetulos oli 107,5kg (112,5kg tuli ylös ja oli hyvä nosto, mutta meni hylkyyn tuomariäänin 2-1 pienen reisikannatuksen vuoksi. Oli kuulemma myös ihan siinä ja siinä, etteikö toinenkin tuomari olisi päästänyt nostoa läpi). No, mitä tästä opimme? Ensi kerralla paineet pidetään selässä millä hinnalla tahansa, treenataan penkkitekniikka kuntoon ja voimaa ihan hitokseen sekä otetaan maasta ainakin se 115kg. Ilman hylkyjä ;-)

P.S. Tuolta sivusta kun löydätte Bushido Benchpress -blogin, pääsette seuraamaan myös kisajärjestäjän tietä WPC-liiton MM-kisohin :-)