Nyrkkeilysankareita

Kuva ensimmäisestä omasta nyrkkeilyottelustani Forssasta, vastassa Mariella Teerisalo.

   Eilen illalla ystäväni otteli suurimmissa puitteissa tähänastisen ammattilaisuransa aikana. Jarkko Putkonen haastoi hallitsevan WBO:n Inter-Continental super lightweight mestarin, Jack Catterallin. Molemmilla tappioton ammattilaisura ja yhtä paljon otteluita takana. Jännitti ihan hitokseen katsoa ottelua! Jarkko otteli hyvän ottelun, vaikka joutuikin taipumaan tappiolle kaikin tuomariäänin. Ottelu ei ehkä ollut niin puhdas kuin lopputulos antaa ymmärtää... Esimerkkinä Catterallin jatkuvat lyönnit vyön alle eli ottelusortsien vyötärönauhan alapuolelle. Catterallilla oli myös "kotikenttäetu", joka ei saisi vaikuttaa mutta valitettava tosiasia on että se vaikuttaa siitä huolimatta.

Tässä linkkiä UrheiluUutiset.com:n raporttiin rauhanturvaajan ja halikkolaisen sotilaspoliisin eilisestä ottelusta ja jälkitunnelmista:

http://urheiluuutiset.com/putkoselle-ensimmainen-tappio-viiteen-vuoteen-katso-haastattelu/

   Nyrkkeily on urheilun kuningaslaji, jossa pään pitää pysyä erittäin kylmänä. Jos turhautuu, on ottelu menetetty. Jos rupeaa hätiköimään, on ottelu menetetty. Itse kaksi ottelua amatööripuolella otelleena en voi kun nostaa kypärääni niille, jotka kisaavat ja tekevät nyrkkeilyn parissa urheilullisen uransa. Mielettömän fyysisen kunnon lisäksi nyrkkeilijän pitää olla vahvahermoinen ja pystyä ennakoimaan vastustajansa liikkeet. Pitää harjoitella monipuolisesti ja varsinkin pienimmissä painoluokissa myös syöminen on yleensä melko tarkkaan rajattua. Kropan pitää tottua rytmin äkkinäisiinkin muutoksiin kuitenkaan menemättä lukkoon.

   Amatööripuolella naisten ottelut ovat vain 4x2min:n pituisia. Kaksi minuuttia voi kuulostaa kärpäsen pierulta Saharassa mutta ei todellakaan sitä ole kun olet kehässä ihmisen kanssa, jonka ainut missio on lyödä sinua. Erien väliset minuutin tauot ovat TODELLA lyhyitä. Ammatilaisottelut kestävät 4-12 erää. Miesten erät ovat 3min pituisia. Nyrkkeily on hurjaa ja kunnioitettavaa urheilua, jossa mitataan kunto, pääkoppa ja tekniset taidot. Se ei ole helppo mutta on sitäkin palkitsevampi laji. Suuri suuri respect kaikille nyrkkeilijöille! Olkaa ylpeitä siitä mitä teette, boxbox!

Painonvetoa ja voimaa

   Olin viime viikonlopulla elämäni toisissa voimanostokisoissa, Paimio Power Weekendissä. Koska pidin syömisestä kevään ja kesän aikana turhankin paljon ja treenimotivaatio oli täysin hukassa, kohotin painoani melkoisesti... Joten, painonvetoa kisoihin it is! Vaatteet päällä saunomista, aineenvaihduntaa kiihdyttävää ruokaa, paljon vettä ja kaikkea siltä väliltä. Punnitus oli lauantai aamuna klo:11.00. Perjantain illalla kävin kotona vaa'alla ja se näytti sen verran suurta lukemaa vielä että päätin mennä ylempään painoluokkaan nostamaan. Alkuperäisesti sarjan piti olla 67,5kg mutta liiankin suurena ruuan ystävänä jouduin tyytymään 75kg:n painoluokkaan. Lauantain aamupäivällä kisapuntari näytti 71,4kg. Eipä se paino lopputulosta haitannut, otin elämäni ensimmäistä kertaa sunnuntaina, omana nostopäivänäni, painoluokkani avoimen naisten kultaa :-)
   Painonveto on siitä mielenkiintoista, että toisille riittää vähempi saunominen ja muu "extreemeily" ja toiset tarvitsevat kaiken avun. Itse kuulun puoleen väliin tuota. Alussa lähtee helposti painoa kun nesteet poistuvat, jopa nelisen kiloa viikkoon. Sitten se jämähtää ja siinä pysyy. Kunnes lähtee taas laskemaan, hyvin HYVIN hitaasti... Ruokani koostui viimeisinä päivinä pääasiassa kurkusta, munista sekä maustamattomasta kanasta. Suolattomana tietysti. Suola kerää nesteitä ja sitähän me emme halua lähellä kisaa. Ihan viimeisinä päivinä söin hieman rasvaakin jo, mutta sekin oli alkudieetissä poissa laskuista. Mikäli olisin noudattanut täysin syömisrutiinia, olisin päässyt omaan painoluokkaani helposti. Mutta kuten sanoin, syöminen on välillä turhankin kivaa... :-D
   Koko kisaviikonloppu oli ihan huikea! Ihan mieletön työ Kalle-Eemeli Ylitalo-Jamesilta pistää moinen tapahtuma pystyyn ensikertaa, unohtamatta hänen vaimonsa Emma Ylitalo-Jamesin varmasti korvaamatonta kokemusta ja neuvoja Kallelle. Kiitos molemmille! Ja kiitos kanssakisaajille, järjestelyissä auttaneille ja eritoten yleisölle! Itse muissakin lajeissa kisanneena tiedän että tuollainen yhteishenki on korvaamatonta ensikertaa kisaaville. Täysin ensikertalaisia sekä voimanostokisoissa että kisaamisessa yleensä, oli sunnuntaina todella monta. Ei sillä, etteikö lukkopainitatamin tai nyrkkeilykehänkin ulkopuolelta kannustushuutoja joka ikinen kerta kuuluisi, mutta voimanostossa kaikki huutavat tiukan paikan tullen "Tulee, tulee! Kyllä se sieltä nousee prkl!". Vaikka kisataan periaatteesta toisiakin vastaan, siellä ei buuata, ei kuule noston aikana "Ei sillä oo mitään saumaa suhun" tai muuta vastaavaa.
   Kisatulokseni (yhteistulos) jäi 10kg:n päähän tavoitteesta mutta silti se parani edellisestä 12,5kg mikä on kyllä ihan ok omasta mielestäni. Sain myös kehuja asenteestani ja kisanostoista yleensäkin, joten kaikin puolin voin olla tyytyväinen. Kyykky tulokseksi jäi 85kg (92,5kg ei noussut, paineet ei lähtivät selästä kesken noston), penkkitulos oli 47,5kg (52,5kg oli yksinkertaisesti liikaa) ja mavetulos oli 107,5kg (112,5kg tuli ylös ja oli hyvä nosto, mutta meni hylkyyn tuomariäänin 2-1 pienen reisikannatuksen vuoksi. Oli kuulemma myös ihan siinä ja siinä, etteikö toinenkin tuomari olisi päästänyt nostoa läpi). No, mitä tästä opimme? Ensi kerralla paineet pidetään selässä millä hinnalla tahansa, treenataan penkkitekniikka kuntoon ja voimaa ihan hitokseen sekä otetaan maasta ainakin se 115kg. Ilman hylkyjä ;-)

P.S. Tuolta sivusta kun löydätte Bushido Benchpress -blogin, pääsette seuraamaan myös kisajärjestäjän tietä WPC-liiton MM-kisohin :-)

Hemuli sanoi: "Sinä olet kummallinen lapsi." "Siitä voit olla varma!" vastasi Pikku Myy.

   Ensimmäinen blogi ikinä... Minulla on ollut monta rautaa tulessa viimeaikoina, joten samaan kärryyn tämäkin mahtuu. Muuttoa, oman asunnon ostoa, koiraa, työmuutoksia ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: koulu. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi ravintoneuvojan tai -terapeutin ammatti, jolle haluan hyvän pohjakoulutuksen. Selkein tie on aloittaa ravintolakokin koulutuksesta, koska hyvä pohja on kaiken perusta. Ei taloakaan rakenneta juoksuhiekkaan. Eritoten kiinnostaa erityisruokavalio ja urheilevana ihmisenä ruokien ravintosisällöt ja niiden vaikutukset suorituksiin. Ruoka on intohimoni urheilun ohella mutta koska minua ei ole luotu värittämään vain viivoille asti vaan myös niiden ulkopuolelle, en tule tekemään tulevaisuudessa ammatikseni pelkästään jompaa kumpaa vaan molempia sekoituksena. Josko siitä kehittyisi sopiva soppa.

   Olen ensimmäisen kerran paloitellut hirvenlihaa varmaan alle kymmenvuotiaana ja kesätöissä olen ollut jo ennen teini-ikää serkkujen perunapellolla. Se, mistä ruoka tulee, on siis selkeä asia. Tämä johtanut varmasti omalta osaltaan siihen, että laadukkaat raaka-aineet ovat itselleni tärkeä lähtökohta ruuanteossa. Blogini tulee varmasti sisältämään myös jonkin verran urheiluun liittyviä päivityksiä sekä säännöllisen epäsäännöllisesti freelancer-mallina oloa. Kilpailen voimanostossa ja lukkopainissa, joidenka lisäksi harrastan brasilialaista jujutsua sekä nyrkkeilyä. Taustalta löytyy myös teini-ikäisenä harrastettua karatea ja ratsastusta. Urheilullinen elämä on työntänyt lusikkansa sen verran keitoksiini, että monesti muuntelen reseptejä sokerittomiksi tai rasvattomiksi tai gluteenittomiksi. Tai parhaimmassa (joskus myös pahimmassa) tapauksessa kaikiksi näistä. Lopuksi, suurena Pikku Myyn ihailijana lainaan hieman Tove Janssonia: "Se on meidän!", huudahti Pikku Myy ja hypähti istumaan pannukakun päälle.